Virkkalan torvisoittokunta "Kaiku"
vuodesta 1907 1930-luvulle asti
Virkkalan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905 ja alku-
innostus oli suuri niin täällä Virkkalassa, Lohjankylässä
kuin koko maassakin. Vuonna 1906 oli Virkkalan työväenyhdis-
tyksen jäsenmäärä peräti 250 henkeä, ollen näin suurempi
kuin Lohjankylän jäsenmäärä, joka oli tuona vuonna 197
henkeä. Toimintaa laajennettiin monenlaisiin harrasteisiin
ja vapaa-ajanviettoihin, ja jo heinäkuussa 1905 ryhdyttiin
Virkkalassa hankkimaan "kapistuksia" iltamia ja juhlia varten.
Lauluseura perustettiin maaliskuussa 1906, ja huhtikuussa
1906 päätettiin paikkakunnalle perustaa urheiluseura1. Samoin
näytelmätoiminta alkoi heti alussa vireänä, ja kulissien
maalaamiseen käytettiin paljon aikaa ja vaivaa.
Tähän kaikkeen nähden ryhdyttiin oman torvisoittokunnan
perustamiseen suhteellisen myöhään, vasta vuonna 1907. Yksi
syy saattoi olla torvien kalleus, ja suurin osa pääomista
oli sidottu tuolloin Tietolan rakentamiseen, joka valmistui
vuonna 1907. Muutenkin oli ensimmäinen työväenliikkeen innos-
tus hiipumassa, ja Virkkalankin työväenyhdistyksen jäsenluku
oli laskemassa, ollen vuonna 1907 enää 155, vuonna 1908
150 ja vuonna 1909 69. Varsinainen pohjanoteeraus oli vuonna
1915, jolloin Virkkalan työväenyhdistyksen jäsenluku oli
vaivaiset 25 henkeä. Mutta vielä 1907 oli jäsenpotentiaalia
ja intoa torvisoittokunnan perustamiseen, sillä mitäpä olisi
työväenyhdistys vuosisadan alussa ollut ilman omaa komeata
torvisoittoa!
Ensimmäisen kerran asiasta keskusteltiin Virkkalan johtokunnan
kokouksessa 28.2.1907, ja asia päätettiin esittää yleiselle
kokoukselle. Tuossa yleisessä kokouksesa 3.3.1907 päätettiin
perustaa seitsemänhenkinen torvisoittokunta. Samoin
valittiin seitsemänhenkinen komitea (ilmeisesti mahdolliset soittajat)
perustamaan soittokunnan. Sen tehtäviin kuului hankkia torviin
kuuluvat rahat ja lopuksi vielä ostaa ne.
1 Tosin vasta helmikuussa 1908 laadittiin urheilu- ja
voimisteluseuran "Tömistys" säännöt. Ja sen seuraajan
voimistelu- ja urheiluseura "Syöksyn" säännöt hyväksyttiin
9.11.1913. VTY kuukausikokoukset 23.2.1908, 9.11.1913.
Kaikesta päätellen innostus oli suuri tuossa seitsikossa,
sillä jo 4.4. luettiin soittokunnan säännöt johtokunnan kokouk-
sessa. Hyväksyminen jätettiin yleiselle kokoukselle, mikä kui-
tenkin valitsi vielä viisimiehisen komitean sääntöjä laatimaan
(Hj.Siren, D.J.Lindh, K.Hagelberg, K.Lindstedt, Kr.Wesa).
Samassa kokouksessa 5.5. todettiin, että perustava komitea oli
täyttänyt sille määrätyn tehtävän ja jo ostanut torvet! Soitto-
kunnan johto jätettiin torvisoittokunnan johtokunnan järjestet-
täväksi. - Hieman raskaalta tuntui hallinto yhden torvisoitto-
kunnan ympärillä.
Sääntöjä käsiteltiin sitten vielä työväenyhdistyksen johtokun-
nan kokouksessa 14.5. ja hyväksyttiin lopullisesti yleisessä
kokouksessa 15.6. Tuolloin pykäliä oli kertynyt kaikkiaan
16. Samalla valittiin yhdistyksen puolesta torvisoittokunnan
hallintoon Axel Björkman, Karl Wirtanen ja J.Nyqvist.
Tähän asti näyttää hyvältä torvisoittokunnan perustaminen,
huolimatta raskaasta paperityöstä, mutta ongelmaksi muodostui
heti näin alkutuimaan raha. Se, että torvet saatiin hankittua
näin nopeasti, johtui siitä, että torvien ostoon valittu ko-
mitea laittoi omia rahojaan likoon. Tosin työväenyhdistys
oli järjestänyt keräyksen torvien hankkimiseksi, mutta ilman
vapaaehtoista komitean jäsenten lainaa hankkiminen olisi
saattanut venyä pitkällekin. Ehkä se olisi ollut parempikin...
Torvisoittokunta kärsi nyt heti alussa akuutista rahapulasta,
ja jo 13.5.1907 joutui yhdistys lainaamaan sille 50 markkaa.
Jo heinäkuussa pidettiin työväenyhdistyksen johtokunnassa
kriisikokous torvisoittokunnan rahapulan tähden, ja mukana
oli torvisoittokunnan hallinnon jäseniä (15.7.) Siellä poh-
dittiin soittokunnan sisäistä tilaa ja mitenkä sen menesty-
minen olisi mahdollista. Rahapulan lisäksi lienee yksi syy
vaikeuksiin ollut kunnollisen johdon puuttuminen, kuten
yleisessä kokouksessa myöhemmin 11.8. todettiin. Joka tapauk-
sessa ratkaisua ei löydetty ja työväenyhdistyksen johtokunta
päätti 1.8. jättää torvet toistaiseksi taloudenhoitajan
haltuun. Yleinen kokous vahvisti tämän 11.8. :"..pidetään
torvet taloudenhoitajan huostassa siksi kun se voidaan uudel-
leen henkiin herättää, joka olisi toivottavaa mitä pikemmin!"
Huutomerkkejä ei liiemmälti löydy työväenyhdistyksen asia-
kirjoista, mutta tässä torviasiassa kyllä. Niille, jotka olivat
laittaneet omia rahojaan torviin, lupasi samainen kokous
työväenyhdistyksen puolesta takauksen ja 5%:n koron. Tietys-
ti tämä oli parempi kuin ei mitään, mutta asioiden saama
käänne oli varmasti suuri pettymys näille rahojaan asiaan
laittaneille.
Eipä näin ollen ollut mikään ihme, että torvisoittokunnan
puheenjohtaja Karl Lindstedt1 esitti jo 19.8. työväenyhdis-
tyksen johtokunnalle kysymyksen "josko T.y. vois myydä
koko torvet" niille henkilöille omaksi, jotka olivat niitä
työväenyhdistyksen soittokunnassa soittaneetkin. Johtokun-
nalla ei ollut mitään myyntiä vastaan, ja yleinen kokous
myös hyväksyi tämän 23.8. Samoin yleinen kokous valitsi työväen-
yhdistyksen puolesta komitean järjestämään myyntiä. Hinnan
oli oltava sama kuin torvia ostettaessa, lisäksi kirjoite-
tuille nuoteille laskettaisiin hinta. Kaupan seurauksena
torvisoittokunta tulisi työväenyhdistyksestä riippumattomaksi.
Tässä vaiheessa Virkkalan työväenyhdistys suhtautui asiaan
kylmästi liikeasiana. Yleinen kokous edellytti 23.8., että kun
kauppakirja tehdään, on ostajien hankittava myyntitilai-
suuteen ne henkilöt, jotka torvien ostoa varten
aiemmin lainasivat rahaa työväenyhdistykselle, ja laina
siirtyisi ostajille. Vapaaehtoisten torvikeräysten tuotot
jäisivät työväenyhdistyksen hyväksi. Mikäli nyt suunnitellut
kaupat eivät toteutuisi olisi myyntikomitealla valta myydä
ne kenelle vain. Pohjahintana oli se mikä torvista oli mak-
settu niitä ostettaessa.
Yleinen kokous käsitteli myyntikomitean laatimaa kauppakirjaa
8.9.1907. Tuolloin soittokunnan puolelta kysyttiin, miksi
myyntikomitea vaatii takausta sille summalle, mikä olisi
maksettava työväenyhdistykselle. Tätä ehtoa pyydettiin
peruuttamaan, koska muuten kaupasta ei tulisi mitään soitto-
kunnan puolesta. Komitea puolestaan ilmoitti kyseessäolevan
summan olevan niin suuri (252,65), ettei sitä voi jättää
ilman takausta. Yleinen kokous ei myöskään myöntynyt takaus-
ta poistamaan.
1 Karl Lindstedt: Karl August Lindstedt, s. 1882. Tiedon
kertoi Kalle Vuorinen, Virkkala.
Soittokunta alkoi toimia itsenäisenä heti; jo syyskuulta
on työväenyhdistyksen kassakirjassa maininta kolmen markan
huoneenvuokrasta "torvensoitosta". Ja myyntikomitea ilmoitti
14.10 torvikaupan sovitun siten, että "Kaikusoittokunnalta"
oli saatu vaadittu hinta eli se minkä torvet olivat yhdistyk-
sellekin maksaneet (aiemmin mainittu 252,65). Tämä summa
oli myönnetty kuuden kuukauden velkakirjalle 5%:n korolla,
ja takaajina olivat soittokunnan puolesta Edvard Gröndahl
ja Karl Lindstedt. Tilinpäätöksessä 1.1.1908 on työväenyhdis-
tyksellä saatavia 256,-, eli summaan oli lisätty korot. Ja
6.3.1908 maksoi Kaiku soittokunta velkansa, nyt jo 258,95.
Karkeasti koron mukaan laskien voidaan ajoittaa Kaiku
torvisoittokunnan syntyminen syys-lokakuuhun 1907. Voi tie-
tysti kyseenalaistaa torvisoittokunnan itsenäisyyden, sillä
jatkossakin oli torvisoittokunta sangen riippuvainen Virk-
kalan työväenyhdistyksestä, sekä harjoitustilojen että
erityisesti sen vuoksi, että torvisoittokunnan tilaajista
ja tarvitsijoista lienee työväenyhdistys ollut merkittävin
jatkossakin.
Joulukuussa esitti Kaiku soittokunta ehdotuksen, että soitto-
kunta saisi käyttää jotain Tietolan huoneista harjoituksiin
kolme kertaa viikossa. Vuokraa soittokunta maksaisi 5 markkaa.
Tilojen vuokraamiseen suostuttiin, ja Kaiku pyysi lisää
harjoitusaikaa tammikuussa 1908. Tähän johtokunnan kokous
suostui monien puheenvuorojen jälkeen, ja harjoitusajoiksi
annettiin tiistai klo 7-10 ip. ja sunnuntai klo 8-11 ap.
Huhtikuussa soittokunta pyysi alennusta vuokraan. Tähän
johtokunta suostuikin poistaen valosta otetun vuokran.
Näin ollen vuokra tippui kuudesta markasta viiteen mark-
kaan.
Seuraavina vuosina lähteet vaikenevat melkein tyystin
torvisoittokunnasta. Yksi maininta torvisoitosta Virkkalassa
on työväenyhdistyksen yleisestä kokouksesta 16.11.1910, jossa
ajateltiin toimeenpanna ensimmäisenä adventtina lastenjuhla
"Kuusen ynnä torvisoiton avustamana". Tilikirjan mukaan juhla
todella pidettiin. Mutta kituvuosia nämä olivat niin työväen-
liikkeelle kuin Virkkalan torvisoittokunnalle. Yleinen kokous
totesi 8.12.1912, ettei soittokunta ole maksanut "useampaan
aikaan" minkäänlaista vuokraa harjoituksistaan Tietolassa.
Kokouksessa kävi ilmi, ettei Kaiku pysty maksamaan vuokraa,
ja siksi kokous antoi rästit anteeksi, ja päätti kantaa
vuokraa uudestaan joulukuun ensimmäisestä päivästä 1912 alkaen.
Vuokra oli yhä sama viisi markkaa kuukaudelta.
Ja ensimmäisen maailmansodan syttymisvuonna 1914, jolloin
ulkoilmakokoukset kiellettiin, lakkasi torvisoittokunnan hil-
jaiselokin tykkänään. Vuoden 1913 viimeinen esiintyminen oli
torvisoittokunnalla 26.12., jolloin Kaiku tilattiin soittamaan
"Naamio huvi" -tilaisuuteen. Tämän jälkeen vuoden 1914 aikana
Kaiku soitti huvitoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa
vain kaksi kertaa. Tanssi-iltamissa, joita oli paljon, käytet-
tiin yksinäisiä soittajia, usein harmonikan taitajia. Kaiku
esiintyi iltamissa 31.5., jolloin muuhun ohjelmistoon kuului
näytelmä ja runonlausunta. Toinen esiintyminen liittyi urheilul-
liseen kesäjuhlaan 24.6., jolloin illalla oli torvisoittoa, näy-
telmä ja palkintojen jako. Vielä iltamiin 16.8.1914 kaavailtiin
runon ja näytelmän lisäksi torvisoittoa, mutta kyseistä tilai-
suutta ei ilmeisesti pidetty.
Ja vuonna 1915, työväenliikkeen hiljaisimpana vuotena,
todettiin työväenyhdistyksen vuosikokouksessa
torvisoittokunnan toiminnan lakanneen. Työväenyhdistyksen
vuosikokous päätti tämän vuoksi "hommata sen
kalusto yhdistyksen säilytettäväksi".
On kuitenkin ilmeistä, että katko oli lyhytaikainen, sillä
työväenliike lähti uuteen, vielä suurempaan nousuun kuin
vuonna 1905. 1916 oli jäseniä jälleen puolitoistasataa,
ja vuonna 1917 olivat melkein kaikki työläiset järjestäy-
tyneet työväenyhdistyksiin ja ammattiosastoihin. Tuntuisi
oudolta, jollei suurella teollisuuspaikkakunnalla olisi
ollut vuonna 1917 omaa torvisoittokuntaa. Viitteen siitä,
että Virkkalaan olisi uudelleen syntynyt torvisoittokunta,
antaa kuvaus vapunvietosta Lohjalla 1917, joka oli paikalli-
sessa lehdessä.1 Siinä kuvataan, miten Virkkalan työväenyhdistys
tuli Pohjois-Lohjan työväenyhdistyksiä vastaan puolivälissä
Lohjankylää ja Virkkalaa "torvisoiton kaikuessa". Mutta
annetaan lehtimiehen kynän puhua:
1 Länsi-Uusimaa 5.5.1917
"Järjestynyt työväki toimeenpani täällä tavanmukaiset vappu-
kulkueet ja -juhlallisuudet. Klo puoli 10 aikaan kokoontuivat
joukot torille, johon järjestynein rivein saapuivat Immulan
ja Paloniemen työväen yhdistykset. Kun soittokunta oli soittanut
marsseja sekä muita soittoesityksiä lähti joukkue järjestynein
rivein, liput liehuen Virkkalaan. Väkeä oli huonosta kelistä
huolimatta kulkueessa noin 600 henkeä.
Matkalla, puolitiessä, tuli Virkkalan työväen yhdistys torvi-
soiton kaikuessa vastaan.
Yhdessä jatkettiin matkaa Virkkalan työväentalolle, jossa
ohjelmassa oli soittoa, puheita ja runonlausuntoa. Klo 3 aikaan
lähti kulkue takaisin Lohjankylään, jossa klo 6 aikaan työväen-
talolla alkoi iltama..."
Kansalaissodan jälkeen toiminta pääsi elpymään vuoden 1919 puo-
lella. Huvitoimikunnan kokouksessa suunniteltiin iltamia 11.6.1919,
ja tosin hieman alentavasti toimikunta suunnitteli,
että "soittamaan päätettiin pyytää Aksell Nicklén jos ei hän
niin sitte Soittokunta pyytä". Samoihin aikoihin, 26.6.1919
keskusteli Virkkalan työväenyhdistyksen johtokunta torvi-
soittokunnan harjoituksen pitovuokrasta, mutta asia jätettiin avonaiseksi.
Heinäkuusta 1919 lähtien vuoden loppuun esiintyi torvisoitto-
kunta huvitoimikunnan tilaisuuksissa viisi kertaa. Näistä kolme
oli iltamia, yksi urheilujuhla ja viimeinen ajan työväenyhdis-
tyksille tyypillinen iltama vankien hyväksi. Se pidettiin
31.12.1919 ja ohjelmaan kuului näytöskappale "Nouseva kosto",
kuorolaulua, runo, kertomus, torvisoittoa, runo, pyramiideja
ja lopuksi yleinen tanssi. Ja tämän esitelmän kauniiksi lopuksi
nimi Kaiku esiintyy ensimmäisen kerran kansalaissodan jälkeen
huvitoimikunnan pöytäkirjassa 19.1.1920, jolloin "soittaan
päätettiin pyytää soittokunta Kaiku".
Tästä eteenpäin voidaan huvitoimikunnan tilikirjasta
satunnaisesti seurata soittokunta Kaikun esiintymisiä.1
Vuonna 1921 maksettiin soittokunta Kaikulle kaksi kertaa
300 markkaa, 26.7. ja 18.4. Vuonna 1923 mainitaan
Kaiku kolme kertaa, maksun ollessa 200-350 markkaa:
17.8., 28.12. ja 31.12.
1 useasti ei tilikirjaan ole merkitty, kenelle on soitosta
maksettu. Samoin merkinnät vaihtelevat sihteeristä riippuen
hyvin pikkutarkasta sangen suuripiirteiseen. Lisäksi
kaikissa Virkkalan työväenyhdistyksen pöytäkirjoissa on
aukkoja.
Samana vuonna maksoi Kaiku vuokraa Virkkalan työväenyhdistyk-
selle 75 markkaa. Vuonna 1924 huvitoimikunta maksoi viisi kertaa
Kaikulle: 1.1. 250 markkaa, 23.3. 225 markkaa, 25.3. myös 225
markkaa, 6.4. 99 markkaa ja lopuksi kerralla peräti 525 markkaa.
Kyseisenä vuonna mainitsee lisäksi työväenyhdistyksen
kassakirja Kaikun kahteen otteeseen, yhdistyksen maksaessa
sille 200 markkaa ja lainatessaan 2000 markkaa. Kyseisille
rahasummille ei voine keksiä muuta merkitystä kuin torvien
uusiminen tai nuottien hankkiminen. Outoa kylläkin, vuonna
1925 ei mainita Kaikua enää kertaakaan huvitoimikunnan
tilikirjoissa. Ainoa seuraava merkintä on niinkin
kaukaa kuin vuodelta 1933.
Tuolloin huvitoimikunnan pöytäkirjassa päätettiin käyttää
vappuna Kaikua. Joten torvisoittokunta Kaiku eli vielä
pitkään....Jos joku tämän lukevista sattuisi tietämään
lisää tästä torvisoittokunnasta tai jatkoa tarinaan,
niin voisi ottaa ystävällisesti yhteyttä tämän pienen tarinan tekijään:
FL Esa Koskinen
Kohtolankatu 1 D 26
08100 Lohja
puh. 019-341122 työ, 019-343722 kotiin
Lähteet:
Vķrkkalan työväenyhdistys, Lohjan museo:
Yleisten kokousten (kuukausi- ja vuosikokoukset) ptkt
Johtokunnan ptkt
Kassakirja
Huvitoimikunnan ptkt
Huvitoimikunnan tilikirjat
Kansallisarkisto:
valtiorikosylioikeuden aktit (VRYO)